Blogi: Miten Coloro läpäisi koronakurimuksen?

Blogi: Miten Coloro läpäisi koronakurimuksen?

13.3.2020 oli perjantai. Sangen rationaalisesta luonteestani huolimatta jouduin pohtimaan, olisiko 13. päivällä ja perjantailla sittenkin jotakin mystistä yhteyttä. Suomen hallitus oli nimittäin juuri sulkenut Suomen. Kokoontumisrajoitukset julistettiin, tapahtumat suljettiin ja kansa tappeli wc-paperista. Loogistahan tuo tietysti oli: Kun ei saa laulaa karaokea, toimii suolikin taajemmin. Kyllä kansa tietää. Minulle syy-yhteys ei ihan auennut, enkä käynyt ostoksilla. Enhän toisaalta myöskään laulanut karaokea ennen kieltoa, enkä sen jälkeenkään.

Firmassa, jossa puolet liikevaihdosta tulee tapahtumatuotannoista - tarkemmin sanottuna tapahtumamateriaaleista kuten banderolleista, julisteista, somisteista sun muista - ei varsinaisesti laulattanut. Viisi yrittäjää oli perustanut yrityksen reilua vuotta ennen kuin paska osui totaalisesti tuulettimeen. Vararasvaa ei ollut eikä kriisirahastoa. Piti keksiä jotain. Nopeasti.

Joku oli nähnyt venäläisessä uutiskuvassa hassunnäköisen muovinpalasen ihmisen kasvojen edessä. Sen piti ilmeisesti estää pisaroiden syöksymisen kanssatallaajan keuhkoihin. Jotenkin sitä mietti, että osaisiko pisara tehdä mutkia matkallaan tai voisiko sellainen leijailla ihan vain ilmassa. Mutta nyt ei ollut aikaa ihmettelyyn. Kolmen päivän kuluttua valmiina oli ensimmäinen versio suojavisiiristä. Ruma kuin saatana eikä läpikään kunnolla nähnyt, mutta usko oli luja. Tuotekehityksestä vastannut toimitusjohtajamme siirsi kotinsa toimistolle ja kävi suihkussakin visiiri päässä. Jotain hän horisi huurtumistestauksesta.

Tätä kirjoittava
Sanan mies muistaa elävästi oman kommenttinsa, joka sisälsi fraaseja “ei jumalauta” ja “oletko tosissasi” sekä “tuo arpa ei voita”. Mutta Jyrki Narinen ei lannistunut.

Vastoin kaikkia odotuksia visiirikauppa lähti laukalle ihan tosissaan. Kauppaa tuli ovista ja ikkunoista
, jopa lattioiden raoista. Koko pääsiäisen 2020 yli olivat kaikki firman 50 työntekijää sekä saatavilla olleet sukulaiset ja vuokrahenkilöt töissä. Rekrytoitiinpa visiirityöläisiä lomautetuista ravintolahenkilöistäkin. Huhtikuusta 2020 tuli erinomainen sekä liikevaihdollisesti että erityisesti tuloksellisesti.

Mallistoakin kehitettiin. Oli avautuvaa, kiinteää, kevyttä, isoa ja pientä. Brändättyä ja vakiota. Eikä haitannut lainkaan, että vallanpitäjät eivät lähteneet suosittelemaan maskien käyttöä. Näin visiireille jäi oivallinen markkinarako.

Onnistumisen kannalta kriittistä oli valmis tuotantolaitteisto, jota tosin kukaan ei ollut ennen miettinyt tällaiseen käyttöön. Isot tasoleikkurit leikkasivat normaalisti kylttejä tapahtumiin. Nyt ne laitettiin leikkaamaan muovista visiirejä sekä otsapantoja. Isot rei’ittimet ahersivat aiemmin reikiä kyltteihin, nyt ne porasivat visiirien sekä otsapantojen reikiä saranaruuveja varten. Digipainolla painettiin otsapantoihin logot, pakkauspussien kaulurit sekä käyttöohjeet. Vain otsapehmusteet, saranaruuvit ja kuminauhat piti ostaa ulkoa. Saatavuus oli onneksi hyvä ja materiaalia sai. Itse visiirien materiaali - PVC, PET ja polykarbonaatti - oli sekin alussa halpaa, ennen kuin ikävät kilpailijatkin tulivat karkeloihin mukaan ja saatavuus heikkeni. Tuuria oli myös toimitilapuolella. Käytettävissämme oli satojen neliöiden tyhjät tuotantotilat, joihin perustettiin nopeasti kokoamislinjastot.

Alussa kauppa kävi lähinnä asiakaspalvelu- ja terveydenhuolto-organisaatioille. Hyvin nopeasti oivalsimme, että kuluttajissa piilee iso potentiaali ja erinomainen kate. Avasimme verkkokaupan
parissa päivässä ja laitoimme ryminän päälle. Kauppa kävi kuin siimaa. Visiirejä toimitettiin satoja, tuhansia, kymmeniätuhansia ja satojatuhansia. Tuotteemme sai nimen DropStopper ja ihan oman logonkin. Oltiin olevinamme aika eteviä!

Toimitusjohtaja Narisen sauhutessa suurvisiirinä hyökkäsi toinen taiturimme Roope Ropponen miettimään mitä muuta laitteillamme voisi tehdä. Jostain pullahti esiin ajatus kertakäyttöisestä suojaesiliinasta. Sitähän piti ehdottomasti edistää! Jo toukokuulla sovimme suuresta toimituksesta Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirille ja teimme esisopimuksen huoltovarmuuskeskuksen kanssa. Keksimme, että hihat kannattaa kuumahitsata eikä ommella
– näin voitimme aikaa. Niinpä ostimme kaikki Suomen kuumahitsauslaitteet ja perustimme toiseen päähän taloa essutehtaan. Tasoleikkurit leikkasivat essuaihioita läpi vuorokauden seitsemänä päivänä viikossa. Pirullisen sähköinen materiaali piti mukavasti hereillä kun sitä nosteli pinoihin leikkurilta. Kehitimme teknologiaa ja apuvälineitä, joiden lopputuloksena tuotantonopeus viisinkertaistui ja kauppa kävi.

Turkuun lähti suuri toimitus sovitusti. Huoltovarmuuskeskuksen sopparin jälkeen investoimme lisää linjastoon ja leikkuriin, koska muuten sovitut volyymit eivät olisi mahdollisia. Mutta sitten tuli paskamyrsky. HVK oli tilannut suojamaskeja eräältä Tiina-tädiltä, ja lopputuloksena
söpö pääministerimme heitti HVK:n toimarin bussin alle. Meille se tarkoitti huonoja uutisia, koska jatkossa toimittajakandidaattien taustat tarkastettiin mikroskoopilla.

Coloron perustajat ovat yrittäjiä ja yrittäjähenkisiä, joilla on sijoituksia useissa startup-yrityksissä. Eräs näistä yrityksistä oli mennyt hallitusti konkurssiin,
ja siitähän tässä maassa saa otsaansa leiman. Eräät meistä olivat siis sijoittaneet suurehkon summan aloittavaan yritykseen, joka sattuneista syistä ei ollut elinkelpoinen. Sijoitetut rahat hävittiin ja lisäksi taustojen tarkistuksen kohdalla ilmestyi punainen valo. Tällä perusteella sovitut kaupat kanssamme peruttiin ja käteemme jäi paljaaksi kaluttu luu. Kokonaan oma asiansa on HVK:n kanssa käydyn kirjeenvaihdon laatu ja sävy. Ei jatkoon.

Essuja meni joka tapauksessa hieno määrä kesäkuulla ja heinäkuulla. Voi sanoa, että ne pelastivat Coloron kesän 2020
, jolloin visiirien kauppa oli hiipunut.

Ei alkuvuosi ollut kuitenkaan pelkkää kaaosta ja visiirejä. Heti tapahtumien sulkemisen jälkeen päätimme, että laitamme kaikki panokset myymälämarkkinoinnin kilpailutusten voittamiseen. Meillä oli laitteisto ja osaaminen, mutta ei tunnettuutta. Hartiavoimin tehty työ alkoi tuottaa hiljalleen tulosta, ja allekirjoitimme isoja puitesopimuksia sekä voitimme kampanjoita. Suunta oli hyvä, mutta vauhti ei olisi yksin riittänyt. Vaadittiin suojavarusteita, jotka auttoivat pahimman yli.

Kesällä korona eli hiljaiseloa. Onneksemme tartunnat lisääntyivät heti elokuulla, ja visiirikauppa räjähti taas käsiin. Erityisesti verkkokauppa toi tilauksia solkenaan. Valtiovallan myöhemmin antama maskisuositus syöksi visiirit paitsioon, ja tilausmäärät kääntyivät kuluttajapuolella laskuun. Onneksi asiakaspalvelu
ssa kysyntä oli vakaata.

Hiljalleen heräsi myös valvova viranomainen. CE-merkintä oli aiemmin ollut tulkinnanvarainen räkäpallo, jota nippailtiin milloin minnekin. Loppuvuodesta tuli päätöksiä, jotka hieman selkeyttivät tilannetta. Yht’äkkiä havaitsimme, että tuotteemme olivat laittomia. Tuli
taas hätä käteen. Apua koetettiin löytää sieltä ja täältä, mutta neuvot olivat keskenään suloisessa ristiriidassa. Ainoa selvä asia oli, että tuotteellamme ei ollut CE-merkintää.

Marraskuussa 2020 löysimme riittävän määrän konsultteja sekä brittiläisen sertifiointiorganisaation. Kaikki näytti hyvältä. Tartuimme toimeen, heitimme volttia, menimme mutkalle ja runoilimme kuin ruuneperit. Ei riittänyt. Brittiväellä oli testauskone rikki, kynästä muste loppu ja internetti rikki. Saatanallisen turhautumisen jälkeen upea visiirimme sai CE-merkinnän huhtikuussa 2021, noin puolen vuoden kuluttua prosessin aloittamisesta. Ja puhutaan tuotteesta, jossa on kuminauha, muovilätkä ja pari ruuvia. Ei jatkoon.

Salakavalasti CE-tappelun lomassa myymälämarkkinoinnin volyymimme olivat yli tuplaantuneet, joten näivettynyt visiirikauppa oli tehtävänsä tehnyt ja kannatellut meitä pahimman yli. Eikä visiirikauppa ole vieläkään loppunut. Tilauksia tulee edelleen
päivittäin. Nyt niitä menee lähinnä terveydenhuollolle.

Naapurin Putten hyökättyä Ukrainaan koitti suojavarusteliiketoiminnallemme vielä yksi jälkinäytös: Lähetimme varastossamme aikansa nököttäneet 16 000 suojaesiliinaa Ukrainan avuksi. Saamistamme kommenteista päätellen menivät ikävä kyllä tarpeeseen.

Mitä olemme oppineet? Reagointiherkkyyttä ehdottomasti. Nopeiten liikkeelle pääsevä saa merkittävän kilpailuedun. Olemme oppineet myös suunnitelmallisuutta sekä aika paljon kuluttajakaupasta. Tärkeimpinä läksyinä ovat kuitenkin periksiantamattomuuden merkitys ja koko henkilöstön sitoutuminen.

Tätä kirjoittaessa olemme juuri saaneet tilikauden 2022 luvut: Kasvua yli 20 prosenttia vaikkka tapahtumat ovat olleet jälleen jäässä. Aikamoista. Krista Kiurun äitiysloman ansiosta tapahtumat ovat aukeamassa ihan tosissaan, ja ennuste vuodelle 2022 on erinomainen.

Aina löytyy polku jota kulkea. Tie, jonka päässä paistaa aurinko. Vaatii tosin rajusti töitä. Ilman verta, hikeä ja kyyneleitä aurinko ei nouse.

 

Testaa meidät ja yllätyt. Iloisesti.